Kuten aiemmin kerroin, tilanne on sellainen, ettei miehellä ei juuri ole lapsetonta aikaa. Tästä johtuen olemme viettäneet paljon aikaa koko porukalla, tosin alkuun vain päiviä – emme öitä. Kuitenkin nyt, pääsiäispyhinä, tuntui että haluaisimme viettää aikaa yhdessä pidempään kuin vain kävelyllä, uimassa tai kahvilla käyden, joten ajattelimme nyt olevan sopiva hetki minun jäädä heille yökylään.
Tytöille tilanne oli selvästi aika jännittävä. He päivän mittaan kyselivät minulta että olenko jäämässä yöksi (yökyläilysuunnitelma syntyi vähän kuin itsestään päivän mittaan), jossain kohti kerroimme heille että kyllä olen. Kysyin heiltä, että onko heistä outoa jos jään yöksi ja molemmat olivat (ainakin sanoivat olevansa) sitä mieltä että ei. Pienempi tytöistä alkoi oitis järjestelemään käytännön asioita. Että jos hän nukkuu sohvalla, isä voisi nukkua hänen sängyssään ja minä voisin sitten nukkua isän sängyssä.
Kävimme iltapäivällä hakemassa yökylätarvikkeita kotoani. Nukun yleensä melko vähissä vaatteissa, mutta nyt pakkasin mukaan säädyllisimmän ja epäseksikkäimmän pyjamani. Ja sekös miestä huvitti. Niin, mieshän nukkuu olohuoneessa, joten tähän perhekuvioon sujahtaminen vaatii jos jonkinnäköistä huomioonottamista.
Miehen lapsilla on hyvin pieni ikäero, mutta henkisesti he ovat kauempana toisistaan. Toinen on vielä ihan lapsi, toinenkin on toki vielä lapsi mutta jo jotenkin isompi ja kypsempi. Nuoremman kanssa on melko mutkatonta olla, vanhemman kanssa ”joudun” enemmän ottamaan huomioon hänen rajojaan ja omaa tilaansa. Nuorempi ei pahastu jos häntä rapsuttaa päästä ohimennessään tai jos hänet kaappaa syliin. Vanhempi on selvästi hieman varautuneempi ja koen että siinä missä nuoremman kanssa meillä on aikuinen-lapsi asetelma, vanhemman lapsen kanssa olemme enemmän samalla viivalla henkisesti.
Kysyin illalla iltatoimien jälkeen tytöistä nuoremmalta, että voisinko tulla peittelemään hänet. Vastaus oli myönteinen, ja hän esitteli kaikki unikaverinsa ja kehui vielä lopuksi että olen tosi hyvä peittelemään. Tytöistä vanhempi vastasi peittelystäni kysyessäni että ”en tiedä”. En ollenkaan tiennyt mitä hän tuolla vastauksella tarkoitti, mutta sillä hetkellä päätin että ehkä on parempi antaa tilaa ja toivotin hyvät yöt olohuoneen puolelta.
Muutoinkin olen yrittänyt antaa heidän huoneensa olla täysin heidän reviiriään. Toki koko heidän kotinsa on minulle vieras, ja olen siellä vain vierailulla, mutta en esimerkiksi mene heidän huoneeseensa koputtamatta ja senkin jälkeen vielä kysyn että sopiiko tulla. Ajattelen tilannetta siltä kantilta, että miltä itsestäni tuntuisi jos kotonani yhtäkkiä olisi minulle vieras aikuinen – silloinkin kun itse olen yöpaidassa ja vastaheränneenä, eikä minulla olisi mitään paikkaa mihin halutessani voisin paeta tilannetta. Siksi haluan, että heidän huoneensa on heidän tilansa, johon voivat vetäytyä omaan rauhaansa. Ainakin nyt kun olemme vielä melko vieraita toisillemme.
Ensimmäinen yökyläily jatkui kahdeksi, oli mukavaa herätä aamulla lasten puuhasteluun. Mies tekee parhaansa, jotta tuntisin saavani omaa aikaa ja rauhaa. Mutta jos totta puhutaan, pidän tyttöjen läsnäolosta eikä minua lainkaan haittaa kun aamulla tulevat sängyn viereen höpöttelemään juttujaan.
Me Neljä 