En puhu nyt itsestäni ja miehestä, vaan tytöistä vanhemmasta. Nuoremman kanssa on helppoa ja mutkatonta. Hän on vielä melko lapsekas, ja ehkä siksi hänen on kovin helppoa kiivetä syliini ja halia, ja hänelle siksi siis myös helppoa osoittaa hellyyttä ja huomiota. Vanhempi on henkisesti kypsempi, enkä pysty häneen samalla tavalla suhtautumaan. Hän on ihana ja fiksu, ja pidän hänestä kovasti, mutta tuntuu että epäonnistun sen osoittamisessa usein. Jostain syystä jännitämme toisiamme, sekä minä että hän. Olemme epävarmoja siitä, miten suhtautua toiseen ja miten osoittaa toiselle että välittää ja hyväksyy.
Toisinaan katselen häntä ja mietin, tuntuuko hänestä ikävältä olla etäällä kun samaan aikaan tytöistä nuorempi kellii sylissäni? Hän yrittää halata minua ja minä häntä, mutta jostain syystä se tuntuu toisinaan hieman kömpelöltä ja pelkään että omalta osaltani myös teennäiseltä. Mutta ehkäpä pääasia on, että yritämme. Olen yrittänyt nyt huomioida häntä eri tavalla kuin nuorempaa. Siinä missä pienempi nauttii hellimisestä ja sylittelystä, yritän osoittaa vanhemmalle huomiota juttelemalla ja kyselemällä. Haluaisin järjestää meille kahdenkeskistä aikaa, koska kun olemme koko porukalla, pienempi vie ison osan huomiostani. Kun olemme kahdestaan, voin rauhassa keskittyä häneen ja hänen ajatuksiinsa.
Pohdin myös melko usein että osoitanko huomiota tytöille tasapuolisesti. En mitenkään haluaisi että jommallekummalle tulisi olo että välitän tai pidän toisesta enemmän. Ei sillä, että he välttämättä päiviään tällaisia ajattelemalla käyttäisivät, mutta tässä vaiheessa tutustumista tilanne on melko herkkä, enkä haluaisi aiheuttaa kupruja hyvään alkuumme.
On tämä vaan jännittävää. Siinä missä mies tutustuu yhteen ihmiseen ja luo yhtä ihmissuhdetta, minä tutustun kolmeen ihmiseen ja luon kolmea täysin erilaista ihmissuhdetta. Jännittävää ja välillä tunteita kuohuttavaa, mutta kuitenkin ihanaa ❤
Me Neljä 